Kategoriat
Yleinen

Mitä tänään tehtäisiin?

Tänään voisi lähteä seuraamaan auringonlaskua, jonka sanotaan olevan normaalia hienompi. Voisi lähteä seuraamaan muuttolintujen kokoontumista pelloille, näkemään hanhia ja kurkia jotka sankoin joukoin kerääntyvät yhteen, ennen lähtöään lämpimään. Tai voisi ajaa merenrantaan katsomaan joko ruska saapuu. Kaiken sen voin tehdä yksin. Seurata hiljaa luontoa, ottaa ehkä kuvia jotka jakaa sosiaaliseen mediaan keräämään tykkäyksiä. Mutta oikeasti haluaisin lähteä jonkun kanssa, jakaa ne kuvat ilman kameraa tai somea jonkun kanssa.

Olen tänäänkin koittanut olla avoin ja mahdolllisimman hyvä ihmisenä. Olen hoitanut luottamustehtäviä parhaani mukaan. Olen ollut yhteydessä eri tahoihin, ihmisiin joiden pitäisi olla laskettavissa kavereiksi. Vain harva on vastannut, vaikka asiani on ollut oikeaa, sisältänyt kysymyksiä tai avuntarjouksia. Niinä hetkinä miettiin enkö ole edes vastauksen arvoinen. Halutaanko minut unohtaa aktiivisesti, vai toivotaanko että minä unohdan, häviän tuuleen tai katoan pois. Huomaisikohan kukaan jos sulkisin koneen, puhelimen, kaikki somekanavat. Huomaisikohan kukaan jos en saapuisi paikalle sovittuihin asioihin. Jos ihan oikeasti häviäisin.

Kategoriat
Yleinen

Sähköä sisuksista

Oletko koskenut sähkölankaan? Sellaiseen hevoslaitumen lankaan joka napsuu? Siitä voi saada sellaisen hyvän iskun joka tekee kipeää, tai sitten pudottaa jalat alta. Samanlainen isku käy läpi kropan aina kun muistan että olen yksin, yksinäinen, ilman ystävää. Se lähtee jostain sydämen luota, iskee sormenpäihin ja puristaa kyyneleet valumaan valtoimenaan. Se saa silmät kirvelemään ja tuntuu ettei saa henkeä.

Kasaan itseni, laitan taas muutaman viestin menemään vain huomatakseni että saan takaisin kiukkuisen ”ei ole aikaa” vastauksen ja miten se viimeinenkin turva on sulkenut some-tilinsä, tai ainakaan en enää löydä niitä. Suurin osa ei vain vastaa. Ei vaikka viestini oli olevinaan kepeä kysymys mitä kuuluu. Ei taida kuulua minulle.

Ystävänlaulu söi päässä. ”Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää” Muuten on hiljaista. Vain kyyneleet valuvat.

Kategoriat
Yleinen

Ei yksinäinen unta saa

Neon 2 lauloi yksinäisestä valvojasta. Biisi söi päässäni repeatilla. Ja valvon. Yö toisensa perään. Päivisin olen niin väsynyt että oksettaa. Sydäntä puristaa kipu ja tuska. Yksinäisyys. Muutamana päivänä otsikot ovat muistuttaneet miten tärkeää on välillä pysähtyä kysymään ”Mitä kuuluu?”. Jospa joku muistaisi myös vastata kun joku sen kysyy. Ei kukaan jaksa loputtomiin kysyä jos ei saa vastausta. Eikä kukaan jaksa loputtomiin odottaa että joku kysyisi ja kuuntelisi vielä vastauksen.